♕ Apailana Z ♕
nimi | Apailana Z | omistaja | Martin Almström (VRL-14796) |
rotu, sukupuoli | zangersheide, tamma | syntymäaika | 13.04.2014 -vuotias, |
väri | tummanruunikko | säkä | 173 cm |
painotuslaji | esteratsastus | koulutus | 150 cm / VaB |
kasvattaja | Hendrika Wouters | rekisteri | VH22-272-0021 / PKK4732 |
Tämmönen olin joskus.
Ja tämmönen oon nyt.
Sukuselvitys
isä Apollo Z zangersheide, 173 cm, ruunikonkimo |
ii. Antonio Z zangersheide, 172 cm, ruunikonkimo |
ie. Queen Merlene Z zangersheide, 172 cm, rautias |
|
emä Padme bwp, 170 cm, mustanruunikko |
ei. Starkiller xx xx, 167 cm, tummanruunikko |
ee. Arizona bwp, 171 cm, ruunikko |
12.04.2018 | swb-o. | Ceethreepio | i. Casual Worry | om. Etunimi Sukunimi |
i. Suurikokoinen Apollo Z oli peruslaadukas kilpahevonen, jolla ei kuitenkaan riittänyt ponnua ihan suurimpiin luokkiin asti. Belgialainen maajoukkueratsastaja osti orin jo sen ollessa varsaikäinen, ja nuorten hevosten ikäluokkakilpailuissa Apollo osoitti olevansa potentiaalinen tulevaisuuden tähti. Se nousikin melko helposti 140 sentin luokkiin, mutta suuremmissa korkeuksissa ori jäi lyhytlaukkaisena ja verkkaisesti kääntyvänä hevosena armottomasti vikkelämpien kavereiden jalkoihin. Koko uransa ajan se pysyi taka-alalla omistajansa kakkoshevosena, eikä koskaan saavuttanut kaikkein kirkkainta kruunua. Korrektisti rakentunut kimo niitti kuitenkin etenkin nuoruusvuosinaan runsaasti näyttelymenestystä, mikä teki siitä kohtuun kysytyn jalostusoriin. Apailana on Apollon viimeisiä jälkeläisiä, sillä ori lopetettiin jo 16-vuotiaana lastausonnettomuuden seurauksena.
ii. Antiksi kutsuttu ori ei varsana juuri pistänyt silmään ikätovereidensa seasta, mutta olisi siitä vähintään vähän tavallista parempi kansallisen tason harrastehevonen pitänyt tulla. Luonteeltaan 172 senttinen zangersheide oli ihan passeli kaveri. Antti ei hötkyillyt tai hermoillut vaan työskenteli tarmokkaan tasaisesti ympäristötekijöistä kummemmin välittämättä. Liekö syy sitten tiheään tahtiin vaihtuvissa ratsastajissa vai epäonnisessa sattumassa, mutta ruunikonkimon Antonio Z:n suoritukset jäivät kaikilla osa-alueilla melko vaisuiksi. Ori eli vilkkaasti kodista toiseen kiertävää elämää, kisasi silloin tällöin luokan tai pari (melko kehnosti sijoittuen) ja astui kaksi tammaa ennen kuin menehtyi 19-vuotiaana pitkittyneen virustaudin seurauksena.
ie. Emänisä Starkillerin lisäksi Apailanaan virtaa täyttä verta myös isän puolelta Queen Merlenestä, jonka suvusta löytyy useita ratsutäysiverisiä, vaikkakaan ei vielä heti ensimmäisestä polvesta. Läsipäisellä Queenillä riitti kiitettävästi säkäkorkeutta, mutta rakenteeltaan se oli melko solakka. Sillä oli kaunispiirteinen pää, hurmaavan ilmeikäs katse eikä ulkonäössä muutenkaan moittimista, minkä vuoksi se keräsikin näyttelykehistä melkoisen rusettisaldon. Ratsuna tamma oli herkkä ja esteillä jaloistaan joskus liiallisuutenkin saakka tarkka, sillä huonoista lähestymisistä se ennemmin kielsi kuin tiputti puomeja. Vaikka Queen polveutui esteratsastuksen huipulla asti menestyneistä linjoista, kertyi sille itselleen vain muutamia yksittäisiä kilpailustartteja. Kilpauran sijaan se teki elämäntyönsä siitostammana varsoen 8 varsaa, joista puolet olivat oreja ja puolet tammoja, ja toimi siinä sivussa omistajaperheen junioreiden ensimmäisenä hevoskokoisena ratsuna .
e. Apailanan emä Padme on tasainen sekoitus vanhempiaan: tulistä täysiveri-isää ja lempeää puoliveriemää. Ratsuna sen on kehuttu olevan rohkea ja miellyttävällä tavalla hyvin itsenäisesti ajatteleva hevonen, vaikka toisinaan sen kilpahevosjalostuksessa vaalittu terävyys saattaakin ylikorostua ja näyttäytyä kuumumisena. Nopeasti apuihin reagoiva ja säästelemättä hyppäävä tamma on tehnyt hienon ja ehjän uran esteratsuna, mutta siirtynyt siitoskäyttöön jo verrattain nuorena. Apailana on Padmen ensimmäinen varsa, mutta myöhemmin tamma on saanut myös kaksi orijälkeläistä. Padme on osoittanut olevansa myös emätammana erinomainen ja näyttää omistajansa iloksi periyttäneen varsoilleen runsain mitoin hyviä ominaisuuksiaan.
ei. Laukkasukuinen Starkiller xx ei itse juossut elämänsä aikana ainuttakaan lähtöä, mutta oli silti ehta täysiverihevonen kaikilla mausteilla. Pitkäkoipinen ja -selkäinen ori oli nopeasti nollasta sataan kiihtyvä kuumakalle, jota edes vuosien tuoma vanhuus ei kummemmin rauhoittanut. Starkiller syntyi Englannissa, mutta myytiin jo kaksivuotiaana ammattilaisratsastajalle Hollantiin, jossa se teki kilparatsun uraa parhaimmillaan 140 senttimetrin esteluokissa. Ori sopi loistavasti kovan riskinottajan maineen saaneen omistajansa käteen ja vaikkei se ollut omistajansa menestyksekkäin hevonen, oli se varmasti tunnetuin. Ratsukko muistetaan etenkin hämmästyttävän nopeista uusintaradoistaan, joilla puomien pysyminen kannattimilla tuntui usein olevan enemmän tai vähemmän herran haltuun ja onnettaresta kiinni. Kilparatsun virasta eläköidyttyään Starkiller toimi vielä muutamia vuosia jalostuskäytössä. Oria käytettiin sekä täysiveri- että puoliverijalostuksessa ja sai se muutaman ratsuponijälkeläisenkin.
ee. Apailanan emänemästä Arizonasta ei koskaan osattu odottaa todellista huippuhevosta, sillä sen varsa-aikainen kauppakirja oli osin harmaalla alueella. Ruunikkoa tammaa oltiin kaupattu valheellisesti menestyneen esteori Constantinin jälkeläisenä ja osin tekaistuilla tiedoilla. Omistajanvaihdoksen jälkeinen sukututkimus osoitti, että Arizonan sukulaiset olivat todellisuudessa hyvinkin vaatimattomasti meritoituneita perushevosia ja hevosen omienkin näyttöjen perusteella hintapyyntö täysin kohtuuton. Yllättäen kiskurihinta kuitenkin kannatti, sillä 171 senttisestä belgianpuoliverisestä kuoriutui pitkäjänteisen työn tuloksena todellinen estetykki. Ratsastajansa kanssa se nosti tasaisesti tasoaan ja vakiinnutti asemansa 150 senttimetrin luokkien hyppääjänä. Tuloslistoilla Arizona jätti taakseen paitsi Constantinin jälkeläiset, myös pitkän listan muita kovatasoisia estehevosia. Kilpauransa jälkeen se varsoi kolme tammavarsaa, joiden menestyksen ansiosta ennestään tuntematon emälinja on enää harvalle täysin vieras.
Kilpailukalenteri ja saavutukset
3 Star Prospect pistein 1027/1900
→ tavoitteena YLA (& ERJL)
Estekilpailut | |
---|---|
04.05.2022 Stall Falkencreutz - Hannaby Hanami Week | 130cm | 19/48 (4 vp 70,607 s) 05.05.2022 Stall Falkencreutz - Hannaby Hanami Week | 140cm | 27/52 (4 vp 73,775 s) 10.05.2023 Stall Falkencreutz - Hannaby Hanami Week | 130cm | 3/56 (0–0 vp 66,491/41,350 s) 11.05.2023 Stall Falkencreutz - Hannaby Hanami Week | 140cm | 28/49 (8 vp 61,724 s) 29.07.2023 Corbyn Riding Center - Power Jump | 140cm | 1/45 (0–0 vp 66,022/47,414 s) 30.07.2023 Corbyn Riding Center - Power Jump (arvoluokka) | 140cm | 5/76 (0 vp 61,110 s) 27.08.2023 Kultasaaren Kartano - ERJ - tuotoskilpailu | 140cm | 1/3 27.08.2023 Kultasaaren Kartano - Kultasaari Cup | 140cm | 1/34 (0 vp 60.107 s) |
8 starttia joista... 3 voittoa ja 2 muuta sijoitusta Sijoitusprosentti 63% Ratsastajana Frederike Svanling Palkintosumma 42 000v€ |
Muut tapahtumat | |
---|---|
Porrastetut | |
---|---|
ERJ: 5667.24 p. (vt. 10/9) Hyppykapasiteetti: 1887.28 p. Rohkeus: 1892.09 p. Kuuliaisuus ja luonne: 1887.87 p. |
Ajantasalla oleva statistiikka löytyy täältä. 165 starttia joista... 37 voittoa ja 32 muuta sijoitusta Sijoitusprosentti 42% |
Varustekaappi
- Apailana tarhaa kokopäiväisesti tammalaumassa
- Laitumelle ötöhuppu ja hyönteiskarkotetta sekä aurinkorasvaa, sillä turpa palaa herkästi
- Loimitetaan kelin mukaan (toppaloimi = kaulakappaleellinen liila, sadeloimi = liila, tallitoppa = musta, villaloimi = musta+ruusukulta)
- Kotona käytössä liila riimu ja naru
- Jalat kylmätään rankemman treenin jälkeen (kylmäyssuojat satulahuoneen pakastimessa)
- Sileälle yleissatula ja suitsina enkut, suojat etujalkoihin
- Hypätessä estesatula panssarivyöllä ja satulan alle romaani, suitsina micklemit tai enkut, suojat etujalkoihin
- Heinät automaatista , kauratonta täysrehua 3l kahdesti päivässä + aamulla sekaan 25 ml multivitamiini
Dagbok
Kilpailutuotos
27. elokuuta 2023, Kultasaaren Kartano, Hanko
ERJ, 140cm
Sijoitus 1/3
Ratsastaja Frederike Svanling (VRL-14796)
Tehtävänanto: "Teemana toimivat tällä kertaa aistit. Mitä kilpailupaikalla näkyy, kuuluu tai haisee? Maistatko jotain? Mitä tunnet ihoasi vasten missäkin tilanteessa? Arvioinnissa huomioidaan kyky tuoda tarinallisesti esiin näitä aistimuksia ja kuvailla miljöötä aistien avulla."
Elokuun viimeinen sunnuntaiaamu on jo aavistuksen kolea vaikka ollaankin Suomen eteläkärjessä. Frederikeä ei kuitenkaan palella, sillä alkavan kilpailupäivän aiheuttama jännitys saa kehon käymään ylikierroksilla. Vaatteet tuntuvat kumman ahtailta ja vaaleat hiuskiharat hiostavat niskaa. Frederike nostelee niitä tuskaisesti tunteakseen ihollaan edes häivähdyksen mereltä puhaltavaa viileää ilmavirtaa.
Apailanakin on levoton. Se ei malttaisi millään liikkua kävellen ja on tämän tästä talloa Frederiken varpaille. Sen sykeröistä sojottaa muutamia jouhenpätkiä ja yksityiskohdan huomaaminen saa Frederiken vilkaisemaan syrjäkarein tamman toisella puolella kävelevää Jossania, joka on vastuussa hevosen edustuskunnosta. Tyttö itse näyttää suloisessa lettikampauksessaan tietenkin virheettömältä, mikä laittaa Frederiken tahdittomasti epäilemään, että teini on aamulla paneutunut suuremmalla mielenkiinnolla laittautumiseen kuin kisahoitajan tehtäviinsä. Happamasta ajatuksesta Frederike joutuu kuitenkin soimaamaan välittömästi itseään, kun ohitse harppoo tuore Power Jump arvoluokan voittaja kirjava esteori käsipuolessaan. Kukapa nyt ei haluaisi näyttää hyvältä pyöriessään hevosmaailman kerman seassa.
Jossan jauhaa purkkaa ja mitä enemmän Frederike yrittää olla keskittymättä ääneen, sitä hankalampi hänen on olla huomaamatta rytmikkäästi toistuvaa maiskutusta. On kuin joku aivoissa tarkoituksella kääntäisi taajuutta kovemmalle. Ehkä veressä pyörivä adrenaliini saa aistit venymään yli-inhimillisiin suorituksiin. Kilpailutakin taskussa sormet osuvat ensin muutamaan ponnariin, sitten huulikiiltoon ja johonkin ällöttävän pehmeään (se toivottavasti on vain litistynyt hevosennami), ennen kuin löytävät etsimänsä. Yksi ylivirittyneistä aisteista laantuu välittömästi, kun nappikuulokkeet sujahtavat korviin ja basson tasainen jumputus alkaa. Frederike säätää musiikin niin kovalle, että mikäli kilpailualueen kaiuttimista jotain kuulutetaan, sulautuu se kohinaksi taustanauhan joukkoon.
Luokan alkuun on yhä reilusti aikaa. Areenakentällä toimihenkilöt harppovat edestakaisin vielä kertaalleen etäisyyksiä tarkastaen ja puomeja siirrellen. Kaukaakin katsoessa erottaa, miten aurinko kimaltelee radan lukuisissa keltaisissa esteissä. Värivalinta tuskin on sattumaa. Frederike rapsuttaa Apailanaa hajamielisesti, enemmän kai itseään rauhoittaakseen ja lähettää auringon suuntaan toiveensa: olkoon kisapaikan nimi tänään enne.
Tuomarin kommentti: Tässä kertomuksessa oli osuttu naulan kantaan tehtävänannon suhteen. Aistikuvailut olivat aidontuntuisia ja veivät tarinaa samalla eteenpäin, vieden lukijan mukanaan kilpailupaikalle odottaviin tunnelmiin. Lisäksi teksti oli helppolukuinen ja huolellisesti kirjoitettu. Bravo!
Ei kultaa eikä hopeaa
Pätkä tarinasta. Frederiken kisasummaus: Hannaby Hanami Week 2.5-5.5.20224 päivää, 2 hevosta, 4 rataa ja 5 puomia
Siltä elämä näyttää, kun kirsikkapuut kukkivat Markarydissä ja kansainvälinen huippuratsastus saapuu Ruotsiin.
...Keskiviikkona Apailana ottaa yhden puomin kolmoissarjalta, mutta on tuloslistalla kahdenkympin paremmalla puolella ja Frederike on melkein tyytyväinen tulokseen. Herra Almström on iloinen vastikään sairaslomalta palanneen hevosensa suorituksesta ja Anne-Mariekin antaa radasta kehuna tulkittavan lausuntonsa “pysyi nyt kontrollissa”.
Myös torstaina yksi puomi putoaa, mutta metri neljänkymmenen luokassa taso on kovempi ja tulostaululla kolkutellaan vasta kolmeakymppiä. Frederikeä kismittää, että uusinnan maksava virhe tulee taas saman kolmoissarjan C-osalle, eikä radalle löydy samaa hyvää rytmiä kuin kotona. Fiaskolta vältytään, mutta superonnistumisia ei tule. On suuri pettymys ettei kummallekaan Frederiken ratsastamista tammoista irtoa nollarataa, sillä kaikissa alkuviikon luokissa maanantaita lukuunottamatta pelkkä puhdas perusrata olisi taannut sijoituksen.
Pettymystä lievittää vähän iltapäivällä ratsastettava CIC4 kenttäluokan koulukoe, jossa Anne-Marie nappaa Gobbledygookin kanssa kirkkaan voiton. Kisahoitajana matkassa mukana kulkeva Lottie riehaantuu lempihevosensa saavutuksesta niin, että rutistaa tiukkaan halaukseen paitsi kimon orin ja Frederiken, myös eleestä lievästi järkyttyneen Anne-Marien.
Torstai-illan päätteeksi Hanamiweekin tilastoon voi lisätä myös 2 hampurilaisateriaa ja 0 Hannabyn linnan kellariklubista tilattua drinkkiä. Ne jäävät tällä kertaa vain haaveeksi, sillä muhkeasta potista palkintorahaa ei heru siivuakaan ja kilpailualueen hinnat ovat kyyneliä suolaisemmat.
Onneksi Lottiella on läppärillä tallenteet päivän radoista ja hevosrekan jääkaapissa pullo kylmää colaa.