Kaupunkilaisvaakku

08/18 Pikkumätsärit, kirjoittanut Nikki
Ajatuksena oli, että Vaakutin saisi vähän näyttelykokemusta, jotta se osaisi käyttäytyä sitten, kun olisi tosi kyseessä. Haaveilin, että Vaakku jopa kantakirjattaisiin jokin kaunis päivä, joten harjoittelu oli hyvä aloittaa aikaisin. Toki Vaaksulia oli treenattu jo kotona, mutta kisatilanne oli aina eri asia; Oli vieraita tuoksuja, vieraita hevosia, vieraita ihmisiä ja vieraita ääniä. Kaikki oli niin vierasta! Vaakku sai kyllä paikan päällä huomata, että vierasta tosiaan oli! Ikiliikkuja ei kuitenkaan laittanut siitä ollenkaan pahakseen, vaan uteliaana kaverina tähtipää oli heti haistelemassa kaikkea ja kaikkia - mistä toinen osallistuja, Winter v. Helmwald, ei ollut laisinkaan onnessaan. Aluksi komea kimo vaikutti olevan mielissään, mutta heti kun Vaakku vain pääsi turpansa kanssa tarpeeksi lähelle, alkoi sirkus. Winterin omistaja Markus - käytiin sitten jälkeenpäin kahvilla ja todettiin, että voi perkeleen hevoset - joutui pitelemään hevostaan kaksin käsin kiinni samalla, kun itse yritin raahata Vaakkua toiseen suuntaan. Ehjin nahoinhan siitä selvittiin, mutta sitä ei varmasti katsottaisi hyvällä kantakirjaustilaisuudessa. Voi Vaakku.

Tuomari ei onneksemme tainnut nähdä välikohtausta, tai ei sitten vain välittänyt siitä - Vaakku nimittäin lumosi naisen silmänräpäyksessä. Toki Vaakku tarvitsi vähän polttoainetta jaksaakseen ylläpitää charmiaan, joten sujautin orille muutaman porkkanansiivun. Olisipa tuomari yhtä helposti suostuteltavissa. Miia tuntui kuitenkin tyytyväiseltä jo vain saadessaan lahjoa Vaakkua parilla porkkanasiivulla kanssani, ehkä meillä siis oli vielä toivoa. Ja toivoa tosiaan oli, sillä päivän päätteeksi Vaakku palkittiin sinisen kehän kolmantena. Winter meni tietystikin meidän ohitsemme, ja M.B. Cameron pääsi ykkösijalle. Vaakku ei päässyt edes Tuomarin lemppariksi, mutta tärkeintä oli kokemus, eikä voittaminen. Tosin parhaiten nauraa se joka viimeiseksi nauraa...

08/18 Pikkumätsärit, kirjoittanut MiiaS
Pikkumätsärit, pikkuinen kenttä ja mätsäreiden tuomaroinnista kaiken unohtanut täysuuno. Siitä on pienen harrastetallin mätsärit tehty. Tai jotain sinnepäin.Täysuuno olen siis minä itse. Onhan näitä joskus tullut tuomaroitua enemmänkin, mutta siitä on jo vuosia ja sitä suuremmalla syyllä edelleen hämmentää, että miksi minä. Vielä enemmän hämmentää se “joo” jonka supisin puhelimeen sen sijaan, että olisin paremmin tilanteeseen sopivasti nauranut itseni kuoliaaksi.

Täällä sitä nyt naama kestohymyssä ja sokeri- ja kofeiiniyliannostuksesta vapisten käveltiin hevostrailereiden, hevosten ja ihmisten seassa, kun ei edellämainitusta syystä paikoillaankaan kyennyt enää seisomaan. Mitähän tästäkin vielä tulee...

Jännitin homman aloitusta ihan hirveästi peläten sotkevani keskenään eri hevosia ja sen myötä saaden tuloksistakin ihan mitä sattuu. Käsin rustatun hädin tuskin luettavan luokittain jo pareihin jaetun osallistujalistan ilmaannuttua käpäliini saatoin kuitenkin huokaista helpotuksesta. Nimien perusteella ainoa mahdollisesti sekaisin menevä pari olisi toisen luokan pari kakkonen.

Ensimmäisessä luokassa oli hassusti kolme osanottajaa, jotka kuitenkin sukupuolen ja pikkuruisen esittelypaikan vuoksi päätin ottaa kahtena parina. Parempi vainoharhainen kuin rikkinäiset osanottajat. Joka tosin osoittautui aivan turhaksi peloksi vain viisi- ja kolmevuotiaiden orien saapuessa kentälle korvat hörössä ja pehmeästi pöristen toisiaan hädin tuskin huomaten.

Upea perinnesuomalainen Kadon Hunninko esiintyi viileän rauhallisesti, mutta eloisasti ja vei punaisen nauhan täpärästi nuoremman M.B. Cameronin nenän edestä. Nuorempi orikin on selkeästi showmiehen alku, mutta jää toistaiseksi vielä ikänsä vuoksi kypsemmän varjoon. Kumpikin ori olivat todella kivoja uusia tuttavuuksia ja karsastelivat outoa vapisevaa tätiä hyvin vähän. Ehdotonta Tuomarin Lemppari -ainesta!

Sannin ihan itse ikiliikkujaksi kuvailema Kaupunkilaisvaakku olisikin saattanut saada ykkösluokassa aikaiseksi äksöniä. Energinen, mutta ikää kaipaava ori sai sinisen nauhan. Tämän parin kohdalle merkkasin myös TL-söhryn, joskin en ollut ihan varma, kumpi parista pitäisi Tuomarin Lemppari -kehään ottaa: pieni ja vikkelä ja ehdottomasti suokkimaisen rehellinen Vaakku vai Sanni, joka otti orin lahjomiseen myös tuomarin mukaan? Jätetään tämä vielä hautumaan.

Kakkosluokka oli lisää oreja, muunmuassa se mahdollisesti keskenään sekaisin menevä pari. Ensimmäinen pari osoittautui olemaan mahdollisesti hauskin pari koko mätsärissä, sillä parina oli iso pikimusta friisiläisori ja pieni ja pörröinen russruuna. Glittrande Kryptonit SWE olisi kovin mielellään käynyt isomman orin hermoille käsittelijänsä vastustelusta huolimatta, mutta omistajansa käsissä jo 16-vuotias ja kovasti kaikessa käynyt ja menestynyt Montalbano jätti ponin oikutteluineen huomioimatta ja tienasi rauhallisuudellaan punaisen nauhan.

Kakkosluokan kakkospari eli tuomarin mahdolliset kauhukuvat kaikkosivat tajutessani parin esittelijöiden olevan mies ja nainen - joiden nimet lukivat kyllä myös osallistujalistalla, mutta niin kamalalla käsialalla, etten saanut miehen nimestä mitään selvää ennen kuin tajusin kyseessä olevan miehen nimi.

Wolf’s Valeron ja Winter v. Helmwaldin väliltä valitseminen vei aikaa. Lopulta punainen nauha päätyi Valerolle puhtaasti sillä perusteella, että muutamaa vuotta kimoa vanhempi raudikko näytti hieman tilanteesta ja toisistaan hermostuneesta parista rauhallisemmalta. Tuomaroi tässä nyt sitten, kun pitää omasta päästä repiä voittoperusteita... Toivoisin kovasti törmääväni Winter v. Helmwaldiin vielä tulevaisuudessakin nähdäkseni mihin suuntaan ori on kehittynyt!

Ensimmäinen tammaluokka oli koominen ilmestys. Miten lie mätsärin pitäjä jakanut osallistujat, että oli saanut tähän luokkaan vain yhden osallistujan. Kyseistä osallistujaa Oldfinion Lorenaa ei tilanne kyllä yhtään vaivannut, vaan tamma esiintyi rauhallisesti edukseen, odotti kiltisti tuomarin hyöriessä ympärillä ja tervehti ja sanoi tuomarille heipat asiallisesti kuolaa säästelemättä. Olisihan se virallisemminkin voinut tilanteen ottaa, mutta taisi tamma itsekin tajuta, ettei tässä nyt missään missikisoissa olla jäykistelemässä. Ehdoton punainen nauha ja TL-suttu osallistujalistaan!

Toinen tammaluokka oli taas kahden parin luokka. Ensimmäinen pari oli kuin yö ja päivä melkein aikuisen Tigrainen imeskellessä sitruunaa ja jo jokuset kissanristiäiset kokeneen Helmiäisen kummastellessa nuoren ruunikon asennetta. Tammojen välisen kontrastin vuoksi punainen nauha meni nopeasti Helmiäiselle, mutta Josefinan ja Tigrainen esiintyminenkin oli siinä mielessä onnistunut, että nuorella tammalla on selkeästi jo päässään ajatus oikeasta näyttelykäyttäytymisestä ja siitä mitä käsittelijä tammalta toivoo. Tamma ei vaan vielä oikein välitä siitä, meneekö asiat nyt ihan oikein vai vain sinnepäin. Todennäköinen tulevaisuuden (näyttely)tähti, ainakin jos pehmenee vähän! Josefinalta kuultujen tulevaisuudentavoitteiden vuoksi tosin pehmenemättäkin tästä tammasta tulee vielä jotain, härkäpäinen tai ei.

Viimeisen parin toisen osallistujen nimeä en edes uskalla yrittää lausua. Onneksi tammaa esitellyt Moto kertoi ihan omasta aloitteestaan tamman kulkevan enemmän nimellä Otawa, joka taipuisi myös tähän suuhun. Tämä pari oli hyvin samankaltainen molempien tammojen ollessa rauhallisia ja ainakin hyvin helpon näköisiä käsiteltäviä. Isoimman eron loi Otawan lännenratsastuspainotus Audrey v. Helmwaldin GP koulupainotukseen verrattuna. Voittajan valinta päättyi tällä kertaa värin ja uteliaisuuden perusteella Audrey v. Heimwaldin voitoksi. Supernätin värinen sukkajalka punarautias löysi nopeasti tiensä heppanamien vanhojen hajujen perään tuomarin taskuihin ja samalla suoraa tuomarin sydämeen. Jälleen TL-suttu osallistujalistaan!

Suorastaan karmaisevan vaikean luokkatuomaroinnin jälkeen oli ilmeisesti aika tempasta vähän lisää kofeiinia ja sokeria naamaan, sillä yhden tallitytön juoksuttaessa sinisten ja punaisten nimiä kuuluttajalle toinen tallityttö juoksutti tuomarirukalle kahvia ja pullaa. Pieni piristysruiske olikin jo tarpeen, sillä vaikeiden luokkatuomarointien jälkeen tämä vasta vaikeaksi meneekin. Omaa hommaani helpottaakseni päätin karsia kummankin kehän 6 hevosta puoleen ennen paremmuusjärjestykseen laittamista.

Sinisten kehästä parhaat päältä poimittuani mietin arvanneeni oikein, että Kaupunkilaisvaakku olisi saanut oman luokkansa hyrskynmyrskyn. Pieni ori nimittäin kävi leikkiä haastaessaan siihen määrin Winter v. Helmwaldin hermoille, että Markuksella oli tekemistä pitää kimo neljällä jalalla. Sinisten voittajaksi päätynyt M.B. Cameron puolestaan katsoi parhaaksi vähän pöristä ja steppailla vastakaikuna pysyen kuitenkin tyytyväisenä etäämmällä Vaakusta. Kehäesiintyminen taisikin vaikuttaa sinisten järjestykseen yllättävän paljon, sillä oman luokkansa jälkeinen mielikuva oreista muuttui vielä nähdessäni niiden kemiat ja reaktiot yhdessä.

Sinisten kehä
SIN1 Melinda - M.B. Cameron
SIN2 Markus Vikla - Winter v. Helmwald
SIN3 Sanni - Kaupunkilaisvaakku

Punaisten kehästä valikoin myös parhaat päältä ennen kuin aloin miettimään parhaiden järjestystä. Upea liinakko Kadon Hunninko esiintyi edelleen näyttävästi, mutta rauhallisesti vaikka oli joutunut seisomaan sivussa reilun tunnin muiden luokkien ollessa arvosteltavana ja tämä toi orille punaisten ykkössijan. Myös Oldfinion Lorena oli edelleen ihan sama rauhallinen ja rento tamma kuin oman luokkansa arvostelussa, myös siitä huolimatta, että Wolf’s Valerolle odottelu oli ehkä ollut liikaa sen ollessa vielä jännittyneempi kuin omassa luokassaan. Omistajansa käsissä ja vihdoin paikaltaan liikkeelle päästyään Valerokin rentoutui hieman, mutta jäi silti elämän lunkisti ottavan Lorenan taakse tuloslistalla.

Punaisten kehä
PUN1 Jonna - Kadon Hunninko
PUN2 yersinio - Oldfinion Lorena
PUN3 Heidi - Wolf’s Valero
BIS:n valinta oli erittäin helppo, olihan BIS-sijalle ehdolla sama oripari, joka oli omassa luokassaan ollu toisiaan vastakkain. Jälleen Hunninko vei Cameronilta ykkössijan, mutta Cameronia se ei näyttänyt haittaavan orin ollessa parhaillaan hyvin kiireinen tunkeutuessaan esittäjänsä Melindan taskuun.

Viimeisenä pääsin antamaan oikein kunnon baby pinkin ruusukkeen Tuomarin Lemppari -tittelin voittajalle, jonka valinta oli loppupeleissä yllättävän helppo. Ei sitä korkeiden sukkien ja punarautiaan turkin yhdistelmää vain voi vastustaa, etenkään kun se käy päälle pehmoinen turpa edellä!