Valkoinen huvimaja keskellä hevoslaitumia kätkee sisälleen lukemattomia tarinoita -salaisista illanistujaisista, kilpailuviikonlopun jälkeisistä kyynelistä, varsanvalvojaisista, suloisensuolaista sattumista ja puukaiteeseen kaiverrettuista rakkaudentunnustuksista.

Starry Night Gala

Anne-Marie Holmqvist juhlisti CIC4 luokan kolmatta sijaa Starry Night Gaalassa vihreässä housupuvussa. Vaikkei vanhempi ratsastajatar enää "nuoren väen hullutuksiin" osallistukaan, saattoi banaaninutturalta karata muutama hiussuortuva illan edetessä.

Ei kultaa eikä hopeaa

4 päivää, 2 hevosta, 4 rataa ja 5 puomia

Siltä elämä näyttää, kun kirsikkapuut kukkivat Markarydissä ja kansainvälinen huippuratsastus saapuu Ruotsiin.

Frederike aloittaa kisaviikon metrikympillä retein ottein, sillä onhan Birdie startannut kahtakymppiä jo maaliskuussa, ja vieläpä tasaisen varmoin tuloksin. Hannabyn Kirsikka-areenan kupeessa uhmakkuus karisee kuitenkin nopeasti. Aitojen sisällä ratsukot panevat parastaan, ja jo perusradan ensimmäisten ratsastajien joukossa nähdään vauhdikkaita suorituksia. Vaikka Frederike yrittää ottaa varman päälle ja ratsastaa aavistuksen pidemmät tiet, loppuradalle tulee huolimattomuusvirhe ja pudotus, joka vie mahdollisuudet sijoittua. Huolettomasti ratsastaja ajattelee, että se on melkein onni, sillä Birdie säikkyy joka puolella seisovia kukkaistutuksia, ja ratsastajille ojennettavat palkintokimput ovat valtavia. Edessä on vielä kolme pitkää kisapäivää ja monta mahdollisuutta onnistua.

Vaan eipä ole metrikaksikymmentä yhtään edeltäjäänsä suotuisampi. Jo verryttelyssä Birdie on hankala ratsastaa, ja Frederike tuskailee toden teolla, kun kovaäänisistä kaikuvat kuulutukset säikäyttävät hevosen laukalle. Tamma käy kaiken kisahulinan keskellä aika ylikierroksilla ja surisee ja pörisee, kuin pienen pieni pörriäinen. Toiveikkaasti Frederike ajattelee, että ehkä kaiken sen surinan saakin kanavoitua yhteen terävään pistokseen, ja radasta tuleekin tuulennopea. Alku on kuin onkin lupaava ja kolme ensimmäistä estettä ylittyvät puhtaasti. Seuraavassa kaarteessa Frederike jää painostamaan liikaa ja Birdie reagoi kiihdyttämällä päättömästi vauhtia. Ylimääräinen voltti maksaa neljä virhepistettä, mutta sen ansiosta värikkään sarjan molemmilla osilla puomit pysyvät kannattimillaan. Loppurataan ei kuitenkaan löydy enää hyvää tempoa ja ponnistuspaikat jäävät huonoiksi. Viimeisellä okserilla takapuomi kolahtaa maahan ja kahdeksan virhepistettä sinetöivät sijan 35.

Keskiviikkona Apailana ottaa yhden puomin kolmoissarjalta, mutta on tuloslistalla kahdenkympin paremmalla puolella ja Frederike on melkein tyytyväinen tulokseen. Herra Almström on iloinen vastikään sairaslomalta palanneen hevosensa suorituksesta ja Anne-Mariekin antaa radasta kehuna tulkittavan lausuntonsa “pysyi nyt kontrollissa”.

Myös torstaina yksi puomi putoaa, mutta metri neljänkymmenen luokassa taso on kovempi ja tulostaululla kolkutellaan vasta kolmeakymppiä. Frederikeä kismittää, että uusinnan maksava virhe tulee taas saman kolmoissarjan C-osalle, eikä radalle löydy samaa hyvää rytmiä kuin kotona. Fiaskolta vältytään, mutta superonnistumisia ei tule. On suuri pettymys ettei kummallekaan Frederiken ratsastamista tammoista irtoa nollarataa, sillä kaikissa alkuviikon luokissa maanantaita lukuunottamatta pelkkä puhdas perusrata olisi taannut sijoituksen.

Pettymystä lievittää vähän iltapäivällä ratsastettava CIC4 kenttäluokan koulukoe, jossa Anne-Marie nappaa Gobbledygookin kanssa kirkkaan voiton. Kisahoitajana matkassa mukana kulkeva Lottie riehaantuu lempihevosensa saavutuksesta niin, että rutistaa tiukkaan halaukseen paitsi kimon orin ja Frederiken, myös eleestä lievästi järkyttyneen Anne-Marien.

Torstai-illan päätteeksi Hanamiweekin tilastoon voi lisätä myös 2 hampurilaisateriaa ja 0 Hannabyn linnan kellariklubista tilattua drinkkiä. Ne jäävät tällä kertaa vain haaveeksi, sillä muhkeasta potista palkintorahaa ei heru siivuakaan ja kilpailualueen hinnat ovat kyyneliä suolaisemmat.

Onneksi Lottiella on läppärillä tallenteet päivän radoista ja hevosrekan jääkaapissa pullo kylmää colaa.

Jossain toisaalla

Tummahiuksinen mies, yli viisissäkymmenissä, mutta yhä hyväryhtinen ja virheettömän tyylikäs, kaataa autiolla tiskillä paperimukin täyteen kahvia ja jättää muutaman kolikon kassakoneen päälle, kiitokseksi kai keittiössä olevalle kesäapulaiselle. Hän istuutuu ikkunan viereen pöytään, josta on esteetön näkymä keskelle maneesia. Maneesin vaalea puru on tasaiseksi lanattu ja koskematon. Näin aikaisin ainoastaan seinäkellon sekuntiviisari liikkuu. Ikkunapöydässä istuvan miehen olemus on näennäisen rento, mutta silmät seuraavat tiiviisti suurta näyttöä tiskin takana. Muuten vielä niin hiljaisessa maneesikahviossa pauhaa suora lähetys kenttäkilpailuista Tanskan Krakebystä. Marcus Gröhnin sormet puristuvat huomaamatta kahvimukin ympärille, kun televisio näyttää, miten maastokokeeseen starttaavat valkoiseksi kimoutunut ori ja sen selässä itsekin jo hieman hiuksistaan harmaantunut nainen. - Nainen, jota hän joskus kutsui aviovaimokseen.

Piinaava jännitys ei katoa koskaan. Ei vaikka parisuhde, murusiaan myöten, on jo vuosikymmen-kaksi sitten kadonnut. Ratsukon lähestyessä vesiestettä henki salpautuu. Valkoinen ori on vuosienkin jälkeen yhtä vahva ja oikukas -aivan kuten emänsä aikoinaan, ja nyt se vastustelee edessä siintävää vettä. Hevosen laukka muuttuu lyhyeksi ja epäluuloisena se vilkuilee penkereellä seisovaa tukkiestettä. Televisiokuvassa este kukkaistutuksineen näyttää valtavalta. Katsojan sydän lyö tiheämmin, kun hevonen ruudulla nakkelee niskojaan ja puskee kiemuraiselle tielle. Kokenut ratsastaja ei kuitenkaan hermostu, vaan tekee kylmäpäisen ratkaisun. Viimeisellä järkevällä hetkellä nainen kääntää orin pidemmälle reitille, jossa on vain pieni alashyppy veteen ja vedessä reilun etäisyyden kaksoissarja. Vaihtoehtoinen reitti vie enemmän aikaa, mutta hevonen rentoutuu, pidentää taas laukkaansa ja saa kannustavan taputuksen kaulalleen.

Marcus Gröhn nyökkää hiljaa. Hetken ajan punertavilla huulilla voi kuvitella näkevänsä pienen hymynkareen, tai sitten aamuauringon säteet taittuvat ilmassa leijailevissa pölyhiukkasissa.